Dishonored

Kehittäjä(t): Arkane Studios



Julkaisija(t): Bethesda Softworks
Pelattu alustalla: Xbox 360
Muut alustat: Microsoft Windows, PlayStation 3

Toinen Sunnuntai; toinen päivä; toinen peli. Haluaisin kiittää Microsoftia siitä että tämä peli, BattleBlock Theater, Monaco: What's Yours is Mine, Crackdown, ja Dead Rising 2 ovat kaikki tullet ilmaiseksi kulta jäsenille. Vaikka jotkut kulta peleistä ovat olleet täyttä kuraa, on ollut joitakin hyviä tai edesjoten kuten ok, kuten tämä, Dishonored. Menemällä kohti tätä peliä suurilla odotuksilla, tulin suuresti pettyneeksi, sillä tämä peli ei todellakaan ole ollut kaiken sen hypensä arvoinen mitä ihmiset ovat aina sanoneet; ei se ole yhtään sen parempi kuin Thief. Eroa tämän ja Thiefin välillä on se että Thiefissä pimeässä piileskely toimii, tappeleminen Thiefissä on syvältä, mutta tarina Thiefissä on kilometrejä edeltävä kuin mitä Dishonoredissa.

Tarina
Corvo Attano, pelin päähahmo, on menossa Dunwallin torniin tapaamaan Keisarinnaa. Hän antaa viestin Keisarinnalle ja heidän päälle käy joukko teleporttaavia salamurhaajia, joita johtaa mies Daud, ja he taijan avulla pitävät Corvosta kiinni, tappavat Keisarinnan ja kidnappaavat hänen tyttären Emilyn. Keisarinnan Spymaster tulee paikalle kunnes salamurhaajat katoaa ja he näkevät vain Corvon ja ruumiin ja laittavat hänet vankilaan odottamaan teloitusta.

Mieti tuota alku tarinaa kokonaisuudessa. Kuinka kliseistä se on että päähenkilöä syytetään jostain sellaisesta mitä hän ei ole tehnyt? Ja tätä koko peli jatkaa olemistaan loppu ajan tarinan suhteen. Kaikki kliseiset asiat mitä odotat tapahtuvan, tapahtuu. Se ei todella ole juonipaljastuskaan, sillä se on hyvin ennalta arvattavaa että tämä yksi juonenkäänne tapahtuu tämän pelin aikana. Ei sillä että peli antaisi paljoa viittauksia, tai no ei anna ollenkaan viittauksia, että se tulee tapahtumaan, mutta pystyt arvaamaan sen niin hyvin.

Ja vaikka pelit kuten Half-Life ovat onnistuneesti tehnyt hahmosta äänettömän (Gordon Freeman), se tuntuu siltä Dishonoredista että tarina jää hyvin laiskaksi kun hahmosi ei sano sanaakaan. Tiedän miksi kehittelijät tekee tälläistä; jotta tavallaan sinä vastaat, ei hahmo. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan. Sen pääidea on se että sinä olisit se pelihahmo, että pelihahmon ei tarvitse sanoa sanoja, vaan sinä sanot ne päässäsi. Mutta se on silti niin hyödytöntä, sillä The Walking Dead, The Wolf Among Us, The Elder Scrolls, Fallout, kaikki nämä pelit saa hyvät vaihtoehdot sinulle useimmat ajasta missä tunnet olevasi pelihahmo. Pelihahmon ei tarvitse olla äänetön, hänellä myös voi olla sanoja joita sinä päätät.

Vaikka Dishonoredissa onkin valintoja, missä saat valita kahden lauseen välillä, ne ovat niin typeriä että ne saavat minut kyseenalaistamaan: what's the point? Mikä pointti on vaihtoehdoille mene tehtävään tai älä mene. Miksi et menisi tehtävään? Ellet vahingossa paina jotenkuten X-näppäintä puhuaksesi hahmolle ja haluat todella perua tehtävään menemisen. Pelissä ei ole todella mitään järkeä olla vaihtoehtoja, sillä ne ovat niin typeriä.

Pelituntuma
Kuten aijemmin sanoin pelituntumasta, Dishonored todella epäonnistuu hiippailun suhteen, mikä on sinänsä hassua koska sisimissään se on hiippailu peli. Se että menet peliä läpi aseet paukkuen, teräase heiluen, on toimivaa, mutta loppujen lopulta sinulla ei riitä ammukset tai energiat. Vaikka voit jotenkuten peliä mennä läpi toiminnalla, se todellakin on täysin sisimmissään hiippailu peli, ja tässä peli epäonnistuu.

Thief pelissä, ja pidä mielessä että puhun vuoden 2014 Thief pelistä, jos olet valossa, vartijat näkevät sinut. Yksinkertaista. He tulevat näkemään sinut, mutta sen takia pelin pääpointti on pimeys. Dishonoredissa, kuitenkin, aivan sama oletko valossa tai et, periaatteessa vartijat tuntuvat näkevän sinut silti yhtä helposti. Vaikka jotenkuten ehkä Dishonored voi olla realistisempi tämän kannalta, mutta jotenkuten se pysyy epärealistisena sillä jos olet todella pimeässä, mustissa vaatteissa, et tulisi helposti nähdyksi, mutta Dishonoredissa voit jopa tulla yhtäkkiä nähdyksi niin pimeässä huoneessa kuin pelissä on ja kaiken lisäksi olet jossain katossa kiinni, ja silti vartijat näkevät sinut. Onko sekään kovin realistista? Ehkä. En osaa sanoa. En hiippaile ympäri kattoja ja nurkkia, mutta voisin lyödä vetoa itse ainakin että jos olet aivan pimeässä paikassa, ja olet mustissa vaatteissa, sinun näkeminen ei pitäisi olla niin helppoa. Mutta sekin on niin epäkäytännöllistä että he tuntuvat vain sataprosenttisesti näkevät sinut samalla tavalla kuin pimeässä. Thief toimitti hiippailun paljon paremmin, ja se ei ole täysin mahdotonta, mutta ainakin sinulla on taistelu mahdollisuus Dishonoredissa toisinkuin Thiefissä missä, kun tulet nähdyksi, joko kuolet tai pakenet.

Pääasiassa, Thief otti kaiken Dishonoredista, teki kaikesta melkeen paremman paitsi taistelusta. Mutta silti tämän pelin erikois taijat joita voit käyttää, saa pelistä jotenkuten omalla tavalla maagista ja saa minulle henkilökohtaisesti pelin melko paljon yhtä hyväksi. Pelituntuman kannalla, Dishonored ja Thief ovat yhtä nautinollisia, ja en itse ymmärrä sitä miksi ihmiset tuntuu vain haukkuvan Thiefiä, mutta kunnioittaa Dishonoredia täysillä, vaikka melko samantapaisia pelejä ovat loppu peleissä. Tai sitten ihmiset ovat vain pum, pum sitä, ja pum, pum tätä. Mitä enemmän toimintaa, sen parempi.

Visuaali

Pelin moottori, Unreal Engine 3, on aina yhtä kaunista kateltavaa melko paljon missä tahansa pelissä, joten yllättävästi pelin Dishonored visuaali ei todellakaan petytä niitä ketkä haluaa silmäkarkkia. Tietty, pelissä ei ole parhain visuaali, mutta siinä on sitä jotain kauneutta mitä voin katsoa yksinkertaisesti, ja ehkä tämä visuaali oli yksi osa niistä mikä veti minua sentään tässä pelissä mukaan, sillä tarina ei todella vetänyt minua mukaan, ja itse olen hyvin tarina painotteinen ihminen peleissä, sillä henkilökohtaisia lempi pelejäni on The Wolf Among Us, The Walking Dead ja Metal Gear, kaikki melko tarina painotteisia.

Hahmojen kasvot, toisaalta.... niinkuin useimpien äiti on tuntunut sanovan, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi jättää sanomatta. Dishonoredin hahmoilla hädintuskin ei ole toista kasvoelettä kuin yksi ja sama, aina kun puhut samalle hahmolle, vastaan tulee samat tylsät kasvot. Ja jälleen kerran mennäkseni takaisin Thiefiin, Thiefissä on oikeita hyviä välinäytteitä, missä Garrett näyttää itseasiassa ihmiseltä jotenkuten, vaikkakaan ei parhaimmalta, mutta paremmalta kuin hra Lord Pendleton tässä pelissä.

Ääni
Ehkä olen kirjoittanut liikaa tätä arvostelua, tai peli on muuten syvältä äänen kannalta, mutta ajatellesani pelin ääntä, siinä ei todella ole sellaista.

En muista yhtäkään hyvää musiikkia tällä hetkellä pelistä, ja ääninäyttelyä ei todellakaan erityisemmin ole, harkittuna että sinun oma päähenkilö ei taida edes huutaa jos häntä ammutaan tai lyödään. Vaikea sanoa äänestä mitään kun sellaista ei taida erityisemmin olla. En halua kiroilla arvostelussa erityisen paljoa, joten en halua täysin repiä pelin takapäätä äänen suhteen.

Loppujen Loppu

Vaikka tämä arvostelu ei ole ollut yksi positiivisimmista, en vihaa peliä. Peli on todella nautittava, sillä pelissä on jotain mikä vetää sinua sisään vaikka tarina on todella kliseinen, ja pelituntuma epäonnistuu hiukkasen hiippailussa, vain hiukkasen, ei paljoa.

Onko se edes 30€ arvoinen peli, kuitenkin? Ei todellakaan. Oliko se ilmaisen arvoinen peli? Todellakin oli. Totta puhuen, mikä tahansa peli ilmaiseksi olisi hyvä melko paljon. Jos löydät tai saat Dishonoredin 10€:lla, ehdottomasti ostat sen. Saat siitä paria tuntia, sillä peli ei ole edes kovin pitkä. 15€? Ehkä se menee hiukkasen yli, mutta en tiedä. Pääpointti on, peli ei todellakaan ole kaiken sen hypen arvoinen mitä se on saanut. Ei lähellekään. Pelissä ei loppujen lopulta myöskään ole suurenmoista uudelleenpelamis arvoa, sillä vaikka ensimmäisenä menisit pelin tappamatta ketään, ja sen jälkeen tappamalla kaikki, asiat ja dialoguet eivät paljoa muutu.

7/10